Koulun jumalanpalvelukset ja muu uskonnonharjoitus

Peruskoulut ja lukiot voivat järjestää koululaisjumalanpalveluksia ja muuta uskonnonharjoitusta, mutta mikään säädös ei velvoita siihen. Ketään ei saa pakottaa harjoittamaan uskontoa, ei myöskään kyseiseen uskontokuntaan kuuluvaa.

Tämä kirjoitus käsittelee uskonnonharjoitusta koulussa. Uskontojen ja elämänkatsomustiedon opetus on eri asia.

Koululaisjumalanpalvelukset: saa järjestää, mutta ei tarvitse

Suomessa ei ole valtiota ja uskontoa erotettu toisistaan kuten esimerkiksi Ranskassa ja Japanissa. Koulut voivat Opetushallituksen muistion mukaan järjestää esimerkiksi evankelis-luterilaisia jumalanpalveluksia tai uskonnollisia päivänavauksia.

Kuitenkin vuonna 2016 voimaan astuneiden opetussuunnitelman perusteiden mukaan "Opetus on oppilaita uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta. Koulua ja opetusta ei saa käyttää kaupallisen vaikuttamisen kanavana." Tällainen neutraaliuspykälä on uusi säädös, eikä vastaavaa ole koskaan aiemmin ollut.

Koulun ei ole pakko järjestää jumalanpalveluksia. Tämä kerrotaan nimenomaisesti tammikuussa 2018 julkaistussa ohjeessa, ks. uutiset aiheesta. Aiemminkaan mikään laki tai viranomaisohje ei sitä vaatinut. Jo vuonna 1999 poistui määräys, jonka mukaan päivänavauksen tuli "myönteisellä tavalla liittyä koulussa annettavaan uskonnolliseen ja eettiseen kasvatukseen", eikä perusopetuslaki sisältänyt päivähoitolaissa ollutta (ja sittemmin poistunutta) määräystä uskonnollisen kasvatuksen tukemisesta.

Käytännössä mahdollinen uskonnonharjoitus koulussa on suuremman valtionkirkon oppien mukaista. Voidaan pitää selvänä, ettei esimerkiksi jotain pienuskontoa tunnustava rehtori voi päättää koulun käyvän säännöllisesti juuri hänen uskontokuntansa tilaisuuksissa. Lainsäädännössä tätä rajaa antaa hallintolaki, jonka mukaan viranomaisen on "kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin". Rajanvetoa asiassa on esimerkiksi aluehallintoviraston päätöksessä ja oikeusasiamiehen ratkaisussa.

Vuonna 2014 oikeuskansleri suositteli uskonnollisesti täysin neutraalia koulua: "- - perustellumpaa olisi se, että kouluissa ei lainkaan järjestettäisi opettajien tai muun koulun henkilökunnan taikka seurakunnan työntekijän johtamia tilaisuuksia, joissa on tietyn vakaumuksen mukaista sisältöä." Perustuslakivaliokunta lievensi selvästi tätä kannanottoa. Se käytännössä kielsi opettajan vetämät päivittäiset ruokarukoukset, mutta salli yksittäisen virren joulujuhlassa: "Perustuslakivaliokunta ei liioin pidä uskonnon ja omantunnon vapauden kannalta ongelmallisina vuotuisia, esimerkiksi juhlapyhien viettoon liittyviä jumalanpalveluksia tai muita vastaavia uskonnon harjoittamiseksi katsottavia tilaisuuksia - -". Ks. uutiset aiheesta.

Uskonnonharjoitukseen ei saa pakottaa

Perustuslain nojalla kukaan ei ole velvollinen osallistumaan uskonnonharjoitukseen vaan jokaisella on myös negatiivinen uskonnonvapaus. Tämä koskee myös oppilasta, joka kuuluu itse uskontokuntaan; asiasta on mainittu mm. perustuslakivaliokunnan mietinnössä 2/2014.

Uskonnonharjoitukseksi lasketaan myös passiivinen kuuntelu, ks. oikeusasiamiehen päätös kenttähartauksista. Ratkaisu, jossa osa oppilaista jäisi esimerkiksi seurakuntatalon eteiseen ei siis kelpaa.

Vaihtoehtoiset tilaisuudet

Jos jumalanpalveluksia tai vastaavia järjestetään, niille tulee olla samantyyppinen neutraali vaihtoehto:

Uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten aikana on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa - -. Vaihtoehtoisen toiminnan tulee olla, uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta, luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään.

Opetushallituksen ohje, tammikuu 2018

Käytännössä esimerkiksi kirkkokäynnin vaihtoehtona voi olla retki museoon tai vastaavaan uskonnollisesti neutraaliin paikkaan. Tavanomainen opetus tai esimerkiksi videoiden katsominen ei ole tavallisesta poikkeavaa, juhlavaa ohjelmaa.

Vaihtoehtoisen tilaisuuden ohjelma on kerrottava riittävän ajoissa, ja kaikilla pitää olla halutessaan mahdollisuus myös kullakin kerralla erikseen valita mihin ohjelmaan menee.

Yksittäisen virren sisältävät tilaisuudet

Perustuslakivaliokunnan kannan mukaan yksittäinen virsi ei tee koko juhlasta uskonnonharjoitusta. Oppilaan velvollisuus on siis osallistua esimerkiksi kevätjuhlan muihin osiin, vaikka juhlan lopuksi laulettaisiin Suvivirsi. Selvää rajaa sille, milloin koko tilaisuus muuttuu uskonnonharjoittamiseksi, ei ole.

Opetushallituksen linjauksen mukaan oppilas voi olla poissa esimerkiksi virren laulamisen ajan: "Tarvittaessa huoltajien kanssa voidaan sopia oppilasta koskevista yksilöllisistä järjestelyistä - - mikäli vakaumus estää osallistumisen juhlaan tai sen osaan." Edellä viitatun oikeusasiamiehen päätöksen perusteella näyttää kuitenkin siltä, ettei välttämättä tarvita huoltajan kanssa sopimista vaan oppilas voi omatoimisestikin jäädä pois.

Koulun on oltava tasapuolinen. Jos esimerkiksi uskonnottomat vapautetaan joulujuhlasta, tulee myös Jehovan todistajille myöntää vastaava vapautus. Tasapuolisuus edellyttäisi myös vaihtoehtoista ohjelmaa esimerkiksi muiden oppilaiden kirkkokäynnin ajaksi, mutta käytäntö tässä vaihtelee eri kouluissa.

Yhteinen juhla kirkossa ei ole suotava

Oikeusasiamies otti vuonna 2019 kannan, jonka mukaan kouluvuoden päätös tai vastaava yhteinen juhla kirkossa ei ole sallittu:

- - koulun lukukauden päättäjäisjuhla ei voi olla uskonnon harjoittamiseksi katsottava tilaisuus. Kyse on kaikille oppilaille yhteisestä opetukseen kuuluvasta juhlasta, joka on järjestettävä siten, että kaikki oppilaat voivat siihen osallistua vakaumuksestaan riippumatta. Joulujuhla on osa opetusta, eikä sitä näin ollen voi järjestää uskonnollisesti tunnustuksellisena siinäkään tapauksessa, että sille järjestettäisiin vaihtoehtoinen tilaisuus.

Perustuslakivaliokunta lievensi tulkintaa:

- - uskonnollisen tilan käyttöä juhlaa järjestettäessä ei voida pitää lähtökohtaisesti perustuslainvastaisena. - -

Julkisen vallan neutraalisuuden kannalta ei valiokunnan mielestä voida tässä suhteessa pitää merkityksettömänä sitä, minkälaisia vaihtoehtoja kouluilla juhlien pitopaikkaa harkittaessa on tosiasiallisesti käytössään. - - kirkkotilan tai minkä tahansa selvästi uskonnollisen tilan käyttöön juhlan pitopaikkana liittyy uskonnonvapauden, yhdenvertaisuuden ja julkisen vallan neutraalisuuden kannalta jännitteitä - -

Kirkko yhteisen joulujuhlan pitopaikkana ei siis ole yksiselitteisen kielletty, mutta ei oikein suositeltavakaan. Voinee ajatella, että esimerkiksi koulurakennuksen remontti on hyvä syy selvittää voiko kirkko olla juhlapaikka. Ks. uutiset aiheesta.

Oppilaiden omaehtoinen uskonnonharjoitus

Oppilailla on tietenkin vapaus omatoimisesti rukoilla esimerkiksi ruokarukous. Tämä on vahvistettu mm. oikeusasiamiehen päätöksessä ja oikeuskanslerin ratkaisussa. Toisaalta rukous ei saa häiritä muita, ja opettaja saa siksi käskeä rukoilemaan hiljaa; tämän vahvistaa oikeusasiamiehen päätös 1136/4/06.

Kouluilla ei ole nimenomaista velvollisuutta järjestää tai osoittaa erityistä tilaa esimerkiksi muslimien päivittäisiä rukouksia varten. Käytännössä tällainen tila on usein osoitettu, jos islamilaiseen yhdyskuntaan kuuluvia oppilaita on koulussa useita.

Opettajalla voi olla velvollisuus osallistua

Opettajan osalta tilanne on toinen kuin oppilaan. Perustuslain uskonnonvapauspykälää edeltävän esityksen mukaan "Säännös puoltaisi yleisesti työnjaollisia tai muita hallinnollisia järjestelyjä, joilla vältettäisiin henkilön velvoittaminen vakaumustaan loukkaaviin työtehtäviin. - - säännöksestä ei voida johtaa yleistä oikeutta kieltäytyä virkavelvollisuuksiin kuuluvasta tehtävästä vakaumuksen perusteella." Lienee selvää, että esimerkiksi sairastapausten johdosta opettajan sijainen voidaan velvoittaa valvomaan oppilaita jumalanpalveluksessa.


Teksti tarkistettu viimeksi 21.1.2024.
Anna palautetta