Tampereen käräjäoikeus, 24. Osasto
4.7.2006
NO: 3037
DNO: R 06/L268

TUOMIOLAUSELMA

HYLÄTYT SYYTTEET

l. Pahoinpitely 27.9.2004

Lainkohdat: Rikoslaki 21 luku 5 § 1 ja 4 luku 2 §

KORVAUSVELVOLLISUUS

Valtion varoista suoritetaan asianomisuajan edunvalvojalle asianajaja NNN NNNlle palkkiota 599 euroa ja arvonlisâveroa 131,78 euroa eli yhteensä 730,78 euroa.

Valtiolle NNN NNN velvoitetaan korvaamaan asianajaja NNNn palkkio 730,78 euroa viivästyskorkoineen 4.8.2006 lukien.

NNN NNN velvoitetaan suorittamaan NNN NNNlle kivusta ja särystä 300 euroa viivästyskorkoineen 27.9.2004 lukien.

Viivästyskorko on 7 %-yksikköä yli kulloinkin voimassa olevan viranomaisen vahvistaman viitekoron.

 - - -

Asia PAHOINPITELY
Vireille 21.3.2006

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. PAHOINPITELY
(621O/R/OOO1242/05)
Rikoslaki 21 luku 5 § 1

27.9.2004 PPP

NNN NNN on tahallaan tehnyt ruumiillista väkivaltaa pojalleen NNN NNNlle palkkaamalla tuntemattomaksi jääneen henkilön suorittamaan tuolloin neljän ja puolen vuoden ikäiselle pojalleen ympärileikkauksen. Teollaan NNN on tahallaan aiheuttanut NNNlle kipua ja leikkaushaavan, jolla osa lapsen tervettä kudosta on poistettu ilman lääketieteellisiä perusteita.

Vaihtoehtoisesti syyttäjä on vaatinut, että NNN on tuomittava yllyttäjänä pahoinpitelyyn.

Asianomistajan vaatimukset

Asianomistaja on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatinut korvauksena kivusta ja särystä 1.000 euroa laillisine korkoineen tekopäivästä lukien.

Vastaus

Vastaaja on myöntänyt ympärileíkkauksen tapahtuneen. Hän on antanut siihen luvan ja sen oli tehnyt lääkäri paikallispuudutuksessa. Toimenpide oli tehty vastaajan äidin asunnossa. Lääkäri oli tarkastanut pojan vielä seuraavana päivänä.

Vastaaja on myöntänyt korvausvaatimuksen perusteeltaan oikeaksi, mutta on todennut, että koska kyseessä on vähäinen vamma, siitä ei tule tuomita vahingonkorvausta maksettavaksi. Lisäksi vastaaja on katsonut, ettei hänellä ole velvollisuutta korvata asianomístajan oìkeudenkäyntikuluja, mikäli vaadittua korvausta alennetaan.

Vastaaja on pyytänyt, että hänet jätettäisiin rangaistukseen tuomitsematta. Hän on vedonnut valtakunnansyyttäjän syyttämättäjättämispäätökseen 29.6.2004 ja katsonut, että hänen yhdenvertaisuuttaan loukataan, jos hänet nyt tuomitaan.

Vastaaja on, kysyttäessä häneltä henkilökohtaisesti hänen tietoisuudestaan ympärileikkauksen mahdollisesta rangaistavuudesta, kertonut saaneensa sen käsityksen, että ympärileikkaus on Suomessa rangaistavaa, jos sen tekee muu kuin lääkäri.

Todistelu

Syyttäjä:
- Valokuva
- Lääkärintodistus 22.8.2005
- Ympärileikkausta koskeva internet-tuloste (wikipedia.orq)
- Yhteenveto Ympärileikkaustyöryhmän muistiosta (2003:39) annetuìsta lausunnoista
- valtionsyyttäjän päätös 29.6.2004 ja siihen liittyvä tiedote

Asianomistaja:
- Sähköpostiviesti 1.6.2006
- Lausumapyyntö lasten huoltoa koskevassa asiassa

Vastaaja:
- Lääkärintodistus 31.5.2006

Muu aineisto

Edunvalvojan sijaisen määräämistä koskeva päätös

Poikien ympärileikkauksia koskevaa lainsäädäntötarvetta selvittäneen työryhmän (Ympärileikkaustyöryhmä) muistio2OO3:39 taustasetvityksineen

TUOMION PERUSTELUT

Riidattomat seikat

Vastaaja NNN NNN on sinänsä tunnustanut syytteessä kuvatun menettelyn ja katsonut olevansa teon tekijä tai ainakin yllyttäjä.

Koska toimenpide oli suoritettu paikallispuudutuksessa, siitä ei vastaajan mielestä ollut aiheutunut välitöntä kipua tai särkyä, mutta myöhemmin mahdollisesti vähäistä kipua. Tästä ei kuitenkaan tulisi velvoittaa suorittamaan vahingonkorvausta.

Vastaajan ilmoituksen mukaan toimenpiteen oli suorittanut lääkäri. Tätä ilmoitusta syyttäjä ei ole riitauttanut. Syyttäjä on asiaesittelyssään katsonutkin, että toimenpide oli sinänsä suoritettu asianmukaisesti.

Myös lääkärinlausunnot tukevat sitä, että toimenpiteen oli suorittanut lääkäri ja että se oli tehty ammattitaitoisesti.

Toimenpide oli suoritettu kulttuuriin ja uskontoon liittyvistä syistä, eìkä sille ole väitettykään olleen lääketieteellistä perustetta.

Vastaajan tekijäasema

Kysymys on tahallisesta menettelystä, jonka alkuunpanijana vastaaja on toiminut. Hän on muutoinkin toiminut asiassa aktiivisesti etsimällä toimenpiteen suorittamiseen suostuvan lääkärin, huolehtimalla hänen kuljetuksestaan sekä maksamalla hänelle korvauksen. Vastaajan osuus teon täyttämisessä on ollut olennainen ja kokonaisuuden kannalta merkityksellinen. Hänen osallisuutensa teossa rinnastuu tekijäkumppanina toimimiseen.

Teon tunnusmerhistön mukaisuus

Syytteessä kuvattu vastaajan menettely, joka ei ole ollut terveyden- tai sairaanhoidollinen toimenpide, on ollut rikoslain 21 luvun 5 §:ssä tarkoitettua ruumiillista väkivaltaa. Teko täyttää siten pahoinpitelyn tunnusmerkistön.

Teon oikeudenvastaisuus

Oikeuskirjallisuudessa on vakiintuneesti katsottu, että tavallisen pahoinpitelyrikoksen uhri voi antaa pätevästi teon oikeudenvastaisuuden poistavan suostumuksen. Tämän jutun asianomistaja ei kuitenkaan nuoren ikänsä vuoksi ole voinut antaa pätevää suostumusta toimenpiteeseen.

Koska lapsen ruumilliseen koskemattomuuteen on puututtu peruuttamattomalla toimenpiteellä, johon ei ole ollut lääketieteellistä syytä eikä siitä muutoinkaan ole ollut lapsen terveydelle hyötyä, myöskään vastaaja lapsen huoltajana ei ole voinut antaa siihen pätevää suostumusta.

Vastaaja on vedonnut siihen, että ympärileikkaus perustuu hänen ja lapsensa uskontoon ja kulttuuriperinteeseen.

Tältä osin käräjäoikeus toteaa, että Suomen perustuslain perusoikeuksia koskevissa esitöissä lausutaan, ettei uskonnon ja omantunnon vapauteen vetoamalla voida harjoittaa toimia, jotka loukkaavat ihmisarvoa tai muita perusoikeuksia tai ovat oikeusjärjestyksen perusteiden vaslaisia. Edelleen esitöissä lausutaan, että lapsen perusoikeuksia, kuten oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, ei saa loukata muun henkilön uskonnon ja omantunnon vapauteen vedoten.

Uskonnon ja omantunnon vapauden perusoikeuksien lainvalmistelussa on myös erityisesti kiinnitetty huomiota siihen, että naisten ympärileikkaus on kiellettyä ja tulee rangaista törkeänä pahoinpitelynä. Sen sijaan miesten tai poikien ympärileikkauksen rangaistavuuteen ei esitöissä ole otettu kantaa.

Käräjäoikeus katsoo kuitenkin, ettei pitkäkään uskonnollinen traditio ole hyväksyttävä syy asettaa poikia ruumiillisen koskemattomuuden suojan suhteen tyttöjä huonompaan asemaan. Teon oikeutusta ei siten voida myöskään johtaa perustuslain mukaisesta uskonnonvapauden perusoikeudesta.

Asiassa ei ole tullut esiin mitään muutakaan oikeuttamisperustetta. Teko on siten oikeudenvastainen.

Anteeksiantoperuste

Perustuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan henkilökohtaiseen koskemaltomuuteen ei saa puuttua ilman laissa säädettyä perustetta. Lakia, joka sääntelisi poikien ympäriteikkausta, ei Suomessa ole. Sellaista lainsäädäntöä ei ole muissakaan länsimaissa Ruotsia lukuun ottamatta.

Miehen tai poikalapsen ympärileikkausta koskevaa tuomioistuinkäytäntöä ei Suomessa tiettävästi ole.

valtionsyyttäjä on 30.6.2004 päätöksellään 04/38 kohtuussyistä jättänyt syytteen nostamatta lääkäriä vastaan kuudesta vuonna 2001 ympärileikkaamalla tapahtuneesta pahoinpitelystä. Valtionsyyttäjä katsoi ympärileikkaukset suorittaneen lääkärin sinänsä syyllistyneen kuuteen rikoslain 21 luvun 5 § 1 momentissa tarkoitettuun tekoon. Lapsille oli myös leikkauksesta aiheutunut jälkikomplikaatioita, jotka olivat vaatineet sairaalahoitoa.

Valtionsyyttäjän ratkaisu perustui muun ohessa ympärileikkausta koskevien säännösten ja oikeuskäytännön puuttumiseen, mahdollisesti tulossa olevaan, ympärileikkaukset tietyin ehdoin sallivaan lainsäädäntöön ja siihen, että viranomaiset eivät ole puuttuneet ympärileikkauksiin, vaikka yleisesti tiedetään niitä jatkuvasti tehtävän.

Valtionsyyttäjän ratkaisusta annettiin tiedote julkisuuteen.

Käräjäoikeus toteaa, että poikien ympärileikkaus on maailmanlaajuinen ilmiö. Yleisesti on tiedossa, että sitä on Suomessakin eräiden uskonnollisten yhteisöjen piirissä harjoitettu pitkään viranomaisten siihen puuttumatta.

Keskustelu ympärileikkauksen hyväksyttävyydestä käynnistyi 199O-luvun alussa, kun Suomeen alkoi muuttaa väestöä maista, joissa poikien ympärileikkaus on ikivanha tapa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on vuonna 1992 ja uudelleen vuonna 2003 ohjeistanut kuntia ja sairaanhoitopiirejä suosittelemalla ei-lääketieteellisten ympärileikkausten suorittamista julkisessa terveydenhuollossa.

Poikalasten ympärileikkauksesta on keskusteltu myös eduskunnassa 1990-luvulla ja kuluvalla vuosikymmenellä. Vuonna 1994 asianomainen ministeri lausui Suomen hallituksen kantana muun muassa, ettei poikien ympärileikkaus ole verrattavissa tyttölasten ympärileikkaukseen, koska viimeksi mainitun on katsottu kuuluvan rikoslain tarkoittaman pahoinpitelyn piiriin.

Tällä vuosikymmenellä eduskunnassa tehtyihin ympärileikkausta koskeneisiin kysymyksiin on hallituksen taholta vastattu viittaamalla sosiaali- ja tereysministeriÖn sekä Kuntaliiton ohjeistukseen ja menossa olleeseen selvitys- ja valmistelutyöhön.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on puolestaan vuonna 1999 antamassaan ratkaisussa suhtautunut ei-lääketieteellisiin ympärileikkauksiin varauksellisesti pitäen kyseenalaisena sitä, että leikkaus tehdään siinä vaiheessa, kun lapsi itse ei pysty antamaan siihen suostumustaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön 11.4.2003 asettaman Ympärileikkaustöryhmän arvion mukaan Suomessa tehdään noin 200 ei-lääketieteellistä poikien ympärileikkausta vuosittain. Joissakin sairaanhoitopiireissä niitä tehdään julkisen tereydenhuollon piirissä kuntien vastatessa kustannuksista. Eräissä sairaanhoitopiireissä on taas tehty selvä kielteinen päätös ei-lääketieteellisiä ympärileikkauksia vastaan.

Ympärileikkaustyöryhmä päätyi monista vasta-argumenteista huolimatta siihen, että poikien ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset tulisi sallia säätämällä siitä erityinen laki. Tässä jutussa esitetty selvitys ei osoita, että tästä lainsäädäntöhankkeesta olisi ainakaan nyt puheena olevan ympärileikkauksen tekoaikaan mennessä luovuttu.

Edeltä lausutusta ilmenee, että ympärileikkausta koskeva oikeustila Suomessa on sangen epäselvä ja viranomaiskäytännöt epäyhtenäisiä.

Vastaaja on vedonnut käsitykseensä, että ympärileikkaus on rangaistavaa vain, jos sen tekee muu kuin lääkäri.

Käräjäoikeus toteaa, että puheena oleva rikosnimike, pahoinpitely, sijoittuu sinänsä rikosoikeuden ydinalueelle, jolloin mahdollista erehtymistä teon oikeudenvastaisuuden suhteen ei pääsääntöisesti voida pitää anteeksiannettavana.

Toisaalta ympärileikkausta, jonka täytäntöönpanotoimet on tehnyt lääkäri ilmeisesti pyrkien ja onnistuenkin pitämään toimenpiteen haittavaikutukset mahdollisimman vähäisinä, on epäilemättä vastaajan näkökulmasta vaikea mieltää rangaistavaksi pahoinpitelyksi varsinkin, kun täysin samanlaisia leikkauksia jatkuvasti tehdään terveydellisistä syistä.

Ympärileikkaus oli tehty melko pian sen jälkeen, kun valtionsyyttäjä oli tehnyt edellä mainitun, julkisuuteenkin saatetun päätöksensä olla nostamatta syytettä.

Käräjäoikeus pitää näissä olosuhteissa uskottavana vastaajan ilmoitusta siitä, että hän erehtyi pitämään syytteessä tarkoitettua tekoaan, joka oli tehty lääkärin avulla lääketieteellisesti moitteettomasti, sallittuna.

Ottaen huomioon edellä kuvatun sangen epäselvän oikeustilan sekä epäyhtenäisen viranomaiskäytännön, käräjäoikeus katsoo, että vastaajan erehtyminen on ollut kokonaisuutena arvioiden ilmeisen anteeksiannettavaa.

Vastaaja on rangaistusvastuusta vapaa.

Johtopäätös

Syyte pahoinpitelystä on hylättävä.

Vahingonkorvaus

Vastaaja on velvollinen korvaamaan asianomistajalle oikeudenvastaisella teollaan aiheuttamansa vahingon. Kohtuulliseksi korvaukseksi asianomistajalle aiheutuneesta kivusta ja särystä käräjäoikeus on arvioinut 300 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

Asianomìstajan vaatimus on hyväksytty vain osittain. Hyväksymättä jäänyt osa koskee kuitenkin ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole vaikutusta oikeudenkäyntikulujen määrään. Vastaaja on siten velvollinen valtiolle korvaamaan asianomistajalle myönnetyn oikeusavun kustannukset.