Yhteisövero (historiaa)

Yritykset maksavat voitostaan yhteisöveroa, jonka tuotto jaetaan valtion ja kunnan kesken. Nykyinen yhteisöveromalli tuli käyttöön 1993.

Vuoteen 2015 saakka pari prosenttia verosta tilitettiin valtionkirkkojen seurakunnille. Tämä osuus muuttui suoraksi valtionrahoitukseksi vuonna 2016, ks. uutiset aiheesta.

Kirkoille menevää osuutta säädeltiin parin vuoden välein niin, että käytännössä veron tuotto pyrittiin pitämään vakaana. Tuotto vaihteli sadan miljoonan euron molemmin puolin.

Osuudesta 99,92 prosenttia meni evankelis-luterilaiselle ja 0,08 prosenttia ortodoksiselle seurakunnalle. Käytännössä ortodoksien osuus oli alle sata tuhatta euroa.

Yhteisöveron valtionkirkoille menevä osuutta kritisoitiin aiheellisesti. Valtion ei pitäisi tukea mitään uskonnollisia yhteisöjä. Toisaalta myös valtionkirkkojen sisällä tilanne oli omituinen - yhteisövero tasattiin loppuvuosina kirkon sisäisin siirroin puoliksi jäsenmäärän suhteen seurakunnille, mutta toinen puoli ei edelleenkään riippunut toiminnasta, jäsenmäärästä tms, vaan vain kunnan alueella toimivien yritysten voitosta.

Seurakuntien saamaa yhteisövero-osuutta kutsuttiin "yritysten kirkollisveroksi". Nimitys oli historiallinen: vero-osuuden luonnetta kuvasi pikemminkin sana "valtiontuki", jonka määräytymisperuste vain on omituinen.

Vuosi%-osuusSumma milj. euroa
19933,368
19943,3616
19953,3674
19963,3694
19973,36125
19982,0157
19992,0116
20001,63134
20011,6396
20021,7102
20031,786
20041,897
20051,94101
20061,94108
20071,75123
20081,75114
20092,5588
20102,55116
20112,55131
20122,3099
20132,35116
20142,81111
20152,71118

Saatavilla olevissa verotilastoissa luvut vaihtelevat hieman. Tämä johtuu mm. tilastointavasta: joissakin tilastoissa on maksettavaksi määrätyt verot, toisissa todella maksetut ja kolmansissa veronsaajille tilitetyt verot.

Seuraava hakusana: YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus


Teksti tarkistettu viimeksi 2.1.2024.
Anna palautetta