Perustuslaki on laki laeista: se kertoo miten lainsäätäjät valitaan ja miten lakeja säädetään, sekä mitä lakeja ei saa säätää.
Yleensä perustuslait sisältävät joukon kansalaisten perusvapauksia ja -oikeuksia, näin myös Suomessa. Uskonnonvapaus on yksi näistä perusoikeuksista. Perustuslain vapauksien merkitys on siinä, että edes enemmistön tahdosta ei saa säätää lakeja, jotka rikkoisivat jotain vapautta.
Perustuslaissa uskononvapaus ilmaistaan näin:
Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.
Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.
Suomen nykyinen perustuslaki astui voimaan vuonna 2000, mutta em. pykälä löytyi jo 1995 alkaen hallitusmuodosta, joka oli yksi perustuslakia edeltäneistä laeista.
Perustuslakien esimuotona voidaan pitää Englannin kuninkaan vuonna 1215 antamaa Magna charta -julistusta. Se rajoitti kuninkaan valtaa, määräsi että aatelin myötävaikutus on tarpeen monissa lainsäädännössä.
Seuraava hakusana: Positiivinen uskonnonvapaus
Teksti tarkistettu viimeksi 23.5.2010.
Anna palautetta