Kirkollisvero

Evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäsenet maksavat seurakunnalleen kirkollisveroa. Muilla uskonnollisilla yhdyskunnilla kuin valtionkirkoilla verotusoikeutta ei ole, vaan ne perivät jäsenmaksunsa yhdistysten tapaan.

Kirkollisvero määräytyy, samoin kuin kunnallisvero, aina vuodenvaihteen tilanteen mukaan. Kuopiolainen ortodoksiseen seurakuntaan vuoden alkaessa kuuluva maksaa koko vuoden veroa Kuopion kaupungille ja Kuopion ortodoksiselle seurakunnalle, vaikka tammikuun ensimmäisenä päivänä muuttaisikin Tampereelle ja siirtyisi ortodoksisesta evankelis-luterilaiseen kirkkoon.

Kirkollisveroprosentin määrää kirkkovaltuusto tai ortodoksisen kirkon vastaava elin seurakunnanvaltuusto. Veroa maksetaan samoista tuloista kuin kunnallisveroa. Veroprosentti on näennäisesti kiinteä, mutta käytännössä vähennysten vuoksi tulonsaajien keskiluokassa progressiivinen.

Kirkollisveron suuruus vuonna 2013 oli pienimmillään 1% ja enimmillään 2,2%. Ortodoksisten seurakuntien kirkollisvero on yleensä hieman suurempi kuin evankelis-luterilaisten.

Evankelis-luterilaisten seurakuntien veroprosenttien keskiarvo vuonna 2013 oli 1,63%. Koska vero on yleensä suurempi pienemmillä paikkakunnilla, on jäsenmäärällä painotettu keskimääräinen veroprosentti pienempi. Kirkollisvero oli 207 euroa jäsentä kohti vuonna 2012, kun lasketaan kaikki jäsenet eli erityisesti myös alaikäiset.

Kirkollisveroprosentit löytyvät verohallinnon sivulta: vuosi 2014, vuosi 2013, vuosi 2012 ja vuosi 2011. Verolaskurin tarjoaa eroakirkosta.fi.

Kirkollisverosta voi anoa vapautusta. Kirkkolain 15. luvun 3 §:n mukaan "- - kirkkoneuvosto voi erityisestä syystä hakemuksesta myöntää osittaisen tai täydellisen vapautuksen kirkollisverosta ja sen viivästymisestä johtuvista seuraamuksista samoilla perusteilla, joilla valtion ja kunnan viranomaiset voivat myöntää vapautuksen valtion- ja kunnallisveron osalta." Vastaava säännös on myös laissa ortodoksisesta kirkkokunnasta.

Kirkollisveroa joutuu maksamaan myös alaikäinen tuloistaan, vaikka hänellä ei vielä ole oikeutta vapaasti päättää uskonnollisesta asemastaan. Samoin heti 18 täytettyään valtionkirkosta eroava joutuu maksamaan veroa vuoden loppuun.

Uskonnonvapauden kannalta kahden uskonnollisen yhteisön verotusoikeus on tietenkin väärin. Etuoikeus pitäisi joko purkaa, tai mahdollisuus jäsenmaksujen keräämiseen verojen yhteydessä avata kaikille yhteisöille.

Teologisesti kirkollisveroa on kristinuskon piirissä perusteltu lähinnä Vanhan Testamentin kymmenyslailla (esim. 3. Moos. 27:30 "- - "Kymmenesosa kaikesta maan tuotosta, sekä pellon sadosta että puiden hedelmistä, on Herran. - -"). Uuden testamentin puolella todetaan julistajille kuuluvan palkan: "Ettekö tiedä, että temppelissä palvelevat papit saavat temppelistä elatuksensa ja ne, jotka toimittavat uhrit, saavat alttarille tuoduista uhreista osuutensa? Samoin on Herra määrännyt, että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista." (1. Kor. 9:13-14). Toisaalta teologisin syin on kirkollisveroa vastustettu mm. jakeen "Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta - -" (2. Kor. 9:7) perusteella.

Seuraava hakusana: Kirkonpolttaminen


Teksti tarkistettu viimeksi 8.1.2014.
Anna palautetta