Kirkkojärjestys

Kirkkojärjestys on korkein Evankelis-luterilaisen kirkon sisäinen ohjesääntö. Se sisältää mm. määräykset seurakunnan hallinnosta ja pappien ja piispojen tehtävistä. Kirkkojärjestys eriytettiin kirkkolaista 1994, jolloin kirkon autonomia lisääntyi. Kirkkojärjestys ei siis enää kuulu valtion suoraan päätäntävaltaan.

Kirkkojärjestys sisältää mm. määräykset siitä ketkä kelpaavat kummeiksi, ketkä voidaan vihkiä kirkollisesti tai keille voidaan pitää avioliiton siunaus. Uskonnonvapauden kannalta olennainen on kirkkojärjestyksen hautaan siunaamista koskeva osa:

- - Poikkeustapauksessa kirkon jäsenen hautaan siunaamisen voi toimittaa muunkin kristillisen kirkon tai siihen rinnastettavan yhteisön pappi, mikäli se perustuu vainajan selvästi ilmaisemaan tahtoon ja siitä sovitaan seurakunnan kirkkoherran kanssa.

Kirkkoon kuulumaton henkilö voidaan siunata hautaan, jos vainajan hautauksesta huolehtivat henkilöt sitä pyytävät. Siunausta ei kuitenkaan toimiteta, jos henkilö eläessään on selvästi ilmaissut tahtovansa toisin tai jos pappi sielunhoidollisessa keskustelussa tai muulla tavoin saamansa tiedon nojalla katsoo, ettei kirkolliseen hautaan siunaamiseen ole riittäviä perusteita.

Kirkkojärjestys, 3. luvun § 13-14

Seuraava hakusana: Kirkkolaki


Teksti tarkistettu viimeksi 11.1.2024.
Anna palautetta