Vapaus ja oikeus ovat eri asioita. Vapaus, kuten esimerkiksi uskonnonvapaus, on olemassa ilman että kukaan sitä antaa. Valtiovalta voi suojella kansalaisen vapautta toisia ihmisiä vastaan, mutta valtio ei anna vapautta. Oikeus, esimerkiksi oikeus sosiaaliturvaan tai koulutukseen, taas on jotain minkä valtiovalta nimenomaisesti antaa.
Uskonnonvapaus on esimerkiksi vapautta viettää ehtoollista, sananvapaus taas esimerkiksi vapautta painattaa lehtiä. Muita yleisesti lueteltuja vapauksia ovat mm. liikkumisvapaus ja elinkeinovapaus.
Valtiovallan tehtäviin kuuluu suojella vapauksia. Käytännössä tämä tapahtuu väkivallan ja pakottamisen kieltävien lakien ja niiden noudattamista valvovien poliisien avulla. Jos joku estää muiden ehtoollisen vieton, tulee poliisi ja vie estäjän pois, ja myöhemmin oikeus määrää rangaistuksen.
Toisaalta valtiovalta voi myös rikkoa kansalaistensa vapauksia. Esimerkiksi Suomessa negatiivista uskonnonvapautta rikkoi ehtoollispakko vielä 1900-luvun alussa. Sananvapautta rikkoi ennakkosensuuri ennen itsenäisyyden aikaa ja tälläkin hetkellä sitä rikkoo jumalanpilkkalaki.
Suomenkin perustuslaki luettelee oikeuksia, mm. oikeuden koulutukseen ja oikeuden sosiaaliturvaan. Muualta laista löytyy lisää oikeuksia, esimerkiksi oikeus lasten päivähoitoon ja oikeus saada uskonnon opetusta.
Oikeudet ovat aina jotain mitä nimenomaisesti annetaan, jotain mikä vaatii valtiolta toimia. Oikeus sosiaaliturvaan toteutuu vain, jos valtio antaa rahaa tarvitseville. Oikeus koulutukseen edellyttää, että valtio tuottaa tai ostaa koulutuspalveluita. Oikeuksien jakaminen on aina kompromissi - esimerkiksi sosiaaliturvalla ja koulutuksella on rajansa, koska valtiolla ei ole rajattomasti rahaa.
Suomessa on uskonnonvapaus ja uskonnonvapauslaki. Toisaalta meillä on myös vapaus kaivaa nenää, vaikka ei ole nenänkaivamisenvapauslakia. Tarvitseeko uskonnonvapaus siis uskonnonvapauslakia? Ei tarvitse, ja esimerkiksi USA:ssa sellaista paitsi ei ole, ei myöskään voida perustuslain vuoksi edes säätää.
Vapaus on, ellei sitä oteta pois. Näin on myös uskonnonvapauden suhteen: ellei raamattupainoja tuhota, synagogia polteta, ovelta ovelle -saarnaamista kielletä, uskonnollisia WWW-sivuja poisteta verkosta ja niin edelleen, vallitsee uskonnonvapaus. Siihen ei tarvita erillistä lakia.
Uskonnonvapaus ei ole oikeus, se on vapaus. Oikeuksia olisivat vaikkapa oikeus rakentaa temppeli valtion lahjoittamilla tiilillä tai oikeus saada valtiolta ehtoollisviiniä. Nimenä uskonnonvapauslaki hämärtää tätä perusasiaa.
Käsitteitä sekoittaa vielä yritys ottaa oikeus uskonnonopetukseen osaksi uskonnonvapautta. Oikeus uskonnon opetukseen on todellakin oikeus, jotain mikä toteutuakseen edellyttää valtion toimia. Uskonnonvapauteen kuuluu tietysti myös vapaus opettaa lapsilleen uskontonsa perusteet, mutta tämän ei tarvitse olla valtion tehtävä.
Aivan vastaavasti poliittinen vapaus ei tarkoita, että koulun pitää tarjota Kokoomuksen tai Keskustan aatteiden mukaista opetusta.
Edelläolevaa voidaan vielä korostaa kysymällä milloin erillinen vapauden turvaava laki on tarpeen. Tällainen tilanne on ainakin vankilassa, ja pienemmässä määrin esimerkiksi varusmiespalveluksen aikana. Vankeutta sääteleviin lakeihin onkin kirjoitettu pykälä, jonka mukaan vankien on mm. saatava osallistua hartaustilaisuuksiin.
Vapautta ei voi antaa, mutta se voidaan antaa takaisin. Vangilta on ensin viety vapaus, ja vasta sen jälkeen voidaan katsoa mitä vangille myönnetään.
Mitä sitten tarkoittaa uskonnonvapaus perustuslaissa? Sekin voitaisiin kumota, ja uskonnonvapaus jäisi jäljelle. Pykälälle on kuitenkin tarkoitus: se takaa uskonnonvapauden myös tulevaisuudessa.
Perustulaki on laki laeista, se kertoo miten lakeja säädetään ja millaisia lakeja ei voi lainkaan säätää. Uskonnonvapaus perustuslaissa tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Eduskunnan enemmistökään ei saa palauttaa ehtoollispakkoa tai säätää lakia, joka kieltää synagogien rakentamisen.
Perustuslaki on kansalaisen suoja hallitsijaa vastaan. Demokratiassa se on suoja enemmistön mielivallalta. Perustuslaki on sopimus, jonka mukaan joitakin asioita ei saa määrätä edes enemmistön niin halutessa.
Tämä vuoksi perustuslaista sen sijaan ei pidä poistaa uskonnonvapautta käsittelevää pykälää, vaikka uskonnonvapauslaki kumottaisiinkin.
Teksti tarkistettu viimeksi 10.5.2010.
Anna palautetta