Jäsenyys valtionkirkossa tai rekisteröidyssä uskonnollisessa yhdyskunnassa kuuluu väestötietoihin. Siksi voimme sanoa täsmällisesti, että vuoden 2007 lopussa Suomessa oli 18071 Jehovan todistajaa. Näin yksinkertaisesti ei kuitenkaan päästä: kaikki uskonnolliset ryhmät eivät ole rekisteröityneet, ja mm. lapset joko ovat virallisesti jäseniä tai eivät.
Uskontokunnan jäsenmäärällä ei tietenkään pitäisi olla yhteyttä uskonnonvapauteen. Ehtoollista on lupa viettää, oli kristittyjä paljon tai vähän, ja huivia saa pitää yhtä hyvin kaksi kuin kaksi tuhatta musliminaista. Joissakin asioissa tilastoilla on kuitenkin merkitystä, mm. pohdittaessa uskonnon opetuksen tulevaisuutta.
Väestörekisterikeskus julkaisi aiemmin vuosittain tilaston uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmäärästä, ks. tilastosivu vuodelta 2007. Uudempia tilastoja ei ole julkistettu. VRK:n tilastoissa eivät ole mukana valtionkirkkojen jäsenet, joita vuodenvaihteessa 2009-2010 oli 4 266 755 evankelis-luterilaista ja 61 253 ortodoksia.
Aivan ensimmäinen kysymys uskontojen jäsenmäärää laskettaessa on erotella uskonnot muista ryhmistä. Rajatapauksia ovat mm. teosofit, jotka itse eivät pidä oppiaan uskontona. Teosofia myös esitellään "uskonnon kaltaiset" -kategoriassa useissa kirjoissa. Teosofia opettaa, että suurilla maailmanuskonnoilla on yliluonnollinen alkuperä, mutta oppia ei pysty esittämään selvinä dogmeina. Teosofeilla ei myöskään ole omia rituaalejaan, ei ehtoollisen tai vaikkapa uskonnollisen vihkirituaalin tyyppistä toimintaa.
Scientologian taas on väitetty olevan vain rahastusta, eikä uskonto lainkaan. (Rahastajiksi on syytetty useitakin uskonnollisia ryhmiä, mutta pelkästään rahastajiksi ei juuri muita kuin scientologiaa. Uskonnonvapaus.fi:n tehtävä ei ole ottaa näihin väitteisiin kantaa.) Käänteinen ongelma on wiccalaisilla, jotka nimenomaan katsovat olevansa uskonto, mutta joiden yhteisöä mm. ei hyväksytty uskonnolliseksi yhdyskunnaksi.
Vielä vaikeampi ongelma syntyy uskontojen lajittelusta. Esimerkiksi Jehovan todistajia ei yleensä lasketa kristityiksi, koska todistajien oppiin ei kuulu kolmiyhteinen Jumala. Ulkopuolisen silmin on selvää, että Jehovan todistajat ovat kristinuskon alahaara. Toisaalta kristinuskon sisällä on kohtuullinen konsensus siitä, että he eivät kristittyjä ole. (Kolminaisuusopin kieltäminen eli areiolaisuus on kristikunnan enemmistön mielestä harhaoppi; toisaalta Jehovan todistajat katsovat nimenomaan kolminaisuusopin olevan harhaoppi.)
Ulkopuolisellekin hankala lajiteltava on mormonit eli Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko. Mormokirkolla on Raamatun lisäksi omia pyhiä kirjojaan, mutta toisaalta oppiin kuuluu Jeesuksen jumaluus ym. selkeän kristillistä. Vastaavanlaisia vaikeita rajanvetoja löytyy muidenkin uskontojen piiristä.
Yleensä lajittelu ei ole käytännössä ongelma kenellekään. Poikkeus on kenties kirjastonhoitaja, joka kirjoja luokitellessaan joutuu ottamaan kantaa mm. siihen mikä on oikeaa kristinuskoa ja siis kirjaluokkaa 28 ('kristilliset kirkot ja yhteisöt') ja mitkä luokkaa 29.81 ('kristillisperäiset uskonnot').
Käytännössä nuoren uskonnollinen asema ei välttämättä vastaa omaa tahtoa. Alle 18-vuotias voi käydä valtakunnansalilla, lukea Vartiotornia ja saarnata ahkerasti ovelta ovelle, mutta jommankumman huoltajan kieltäessä ei voi muodollisesti liittyä Jehovan todistajien jäseneksi.
Tilastollisesti merkittävän kokoista aineistoa on vain isommasta valtionkirkosta eroavista. 18-vuotiaita eroaa lähes kaksinkertainen määrä seuraaviin vanhempiin ikäluokkiin verrattuna, eli täysi-ikäisyyden saavuttaminen näkyy yksittäisenä piikkinä erotilastoissa. Tämä viittaa siihen, että jonkinlainen osa nuoria ei saa vanhemmiltaan eroamislupaa.
Osa yhdyskunnista hyväksyy jäsenikseen pieniä lapsia, osa ei. Kristinuskon sisällä kyse on tällöin teologisesta kiistasta lapsikasteen ja aikuiskasteen välillä. Tulos on joka tapauksessa jälleen yksi vääristymä lisää tilastoon.
Valtionkirkkojen ja rekisteröityjen uskonnollisten yhteisöjen jäsenmäärät on tilastoitu periaatteessa tarkasti. Uskontokunnan jäsenyys on väestötieto, joten väestötietojärjestelmästä voidaan suoraan laskea vaikkapa Vapaakirkon jäsenmäärä (joka muuten 31.12.2007 oli 13786).
Käytännössä moni uskonnoista toimii rekisteröitynä yhdistyksenä, osa jopa ilman mitään muodollista rekisteröitymistä. Pelastusarmeijan taustayhteisönä on säätiö, kuten myös pienehköllä evlut kirkon sisäisellä ryhmällä Luther-säätiöllä.
Buddhalaisuus on esimerkki uskonnosta, josta tilasto antaa pahasti vääristyneen kuvan. Suomessa toimii joukko buddhalaisia ryhmiä ilman mitään virallista taustalla olevaa oikeushenkilöä, ja rekisteröityneetkin ovat yhdistyksiä. Ainoa poikkeus on Buddhalainen Dharmakeskus, jolla on viimeisimmän tiedon mukaan 39 jäsentä.
Länsimaissa yleinen näkemys uskonnosta on luokittelu mallia "kristitty, luterilainen, lestadiolainen, esikoislestadiolainen" vähän kuten "selkärankaiset, luukalat, särkikalat, särki". Tämä ei päde kaikkiin uskontoihin, vaan jotkut luokittelevat itsensä esimerkiksi sekä buddhalaiseksi että taolaiseksi.
Uskonnonvapauslaki on sallinut useamman yhdyskunnan jäsenyyden 1.8.2006 alkaen. Tiukan binäärinen laki edelleen on: jokainen joko on tai ei ole tietyn uskonnollisen yhdyskunnan jäsen. Käytännössä ihminen voi tietysti kokea olevansa enemmän tai vähemmän kiinteästi jonkin uskonnollisen yhteisön jäsen.
Ehdottomasti suurin virhe tehdään lukemalla helluntailiikkeen jäsenmäärä suoraan uskontotilastosta. Osa liikkeen seurakunnista muodostaa Suomen helluntaikirkko -nimisen uskonnollisen yhdyskunnan, mutta toistaiseksi sen jäsenmäärä on vasta noin 5500.
Pääosa helluntaiseurakunnista on yhdistyksiä. Jäsenmäärä Suomen helluntailiikkeellä on kokonaisuudessaan noin 46000. Liike on toiseksi suurin erillinen kirkkokunta Suomessa, vaikka muodollisesti jäsenmäärältään pienempi kuin ortodoksinen kirkkokunta.
Helluntailiikkeen yhdistysmuotoisena toimivan osan jäsenten lapset eivät ole mukana tilastoissa. Sen sijaan yhdyskuntamuotoisena toimivassa osassa lapset voivat olla ulkojäsenen asemassa ja siis muodollisestikin jäseniä.
Lisäsekaannusta aiheuttavat helluntailiikkeen nimitykset. Pääosin nimet ovat mallia "Paikkakunnan helluntaiseurakunta ry", mutta poikkeuksena ovat mm. Helsingin ja Lahden Saalem-seurakunnat sekä Seutulan Betaniaseurakunta. (Betania on Uudessa testamentissa mainittu paikkakunta; Saalem on Vanhassa testamentissa mainittu paikka, kirjoitusasu 1992-käännöksessä Salem)
Suomessa on useita kymmeniä tuhansia maahanmuuttajia islamilaisista maista (on tietysti tulkinnanvaraista sekin, mitkä maat tähän lasketaan), joista 20000 arvioidaan harjoittavan islamia. Muslimit ovat järjestäytyneet useiksi uskonnollisiksi yhdyskunniksi, lähinnä kielen ja kulttuurin erottamina. Osittain eroja on myös varsinaisten uskonnollisten kysymysten osalta, mm. shiiamuslimeilla on oma yhdyskuntansa.
Muslimeilla on hyvin usein vain perheen päänä oleva mies muodollisesti yhdyskunnan jäsen, eikä aina hänkään. Toiseksi suurin tilastovirhe syntyy juuri tästä: muodollisesti muslimeja suomessa on alle 5000.
Evankelis-luterilaisen kirkon sisällä toimii useita herätysliikkeitä. Niistä suurin on lestadiolaisuus, joka on jakautunut useisiin haaroihin. Kannattajia liikkeellä arvioidaan olevan sadan tuhannen luokkaa, ja suurimmalla haaralla vanhoillislestadiolaisuudella noin 70 000.
Vanhoillislestadiolaisuus olisi maan toiseksi tai kolmanneksi suurin uskontokunta, jos se rekisteröityisi kirkon ulkopuoliseksi liikkeeksi.
Lestadiolaisuuden lisäksi on kolme perinteistä evlut kirkon sisällä toimivaa herätysliikettä: rukoilevaisuus, herännäisyys ja evankelisuus. Näistä kullakin on omia teologisia tai toiminnallisia korostuksiaan, mutta kaikki ovat halunneet jäädä valtionkirkon sisälle, eikä kirkko puolestaan ole erottanut ryhmiä vaikka jännitteitä onkin saattanut esiintyä.
Muodollisesti herätysliikkeet ovat rekisteröityjä yhdistyksiä.
Suomen metodistikirkkoon kuuluu n. 680 jäsentä, mutta luku kertoo vain puolet totuudesta: Finlands svenska metodistkyrka on merkitty väestötietoihin liki yhtä monelle suomalaiselle, eli kaikkiaan metodisteja on Suomessa liki 1300. Samalla tavoin kieliryhmittäin jakautuneita ovat mm. baptistit, kun taas esimerkiksi Jehovan todistajat ja mormonit näkyvät tilastoissa yhtenä ryhmänä.
Em. ryhmät ovat muodollisesti maanlaajuisia, yleensä järjestäytyneet liittomuotoisesti siten, että kullakin alueella on oma seurakunta jotka yhdessä muodostavat yhden uskonnollisen yhdyskunnan. Sen sijaan juutalaiset ovat muodollisesti kaksi uskonnollista yhdyskuntaa, Helsingin ja Turun juutalaiset seurakunnat.
Jos samassa kunnassa on yksi Helsingin ja kaksi Turun juutalaiseen seurakuntaan kuuluvaa lasta, ei juutalaisen uskonnon opetusta tarvitse lain mukaan järjestää. Jos kaikki kolme kuuluvat muodollisesti samaan uskonnolliseen yhdyskuntaan, opetusta tulee järjestää. Kunnat voivat joustaa säännöstä tällaisessa tapauksessa, mutta tiukkaan tulkiten se ei ole lakisääteinen velvollisuus.
Adventtikirkolla on käytössään kaksoisrekisteri. Virallinen, väestötietoihin merkitty jäsenmäärä oli 3813 vuonna 2007. Mukana on yli tuhat muuta, jotka osallistuvat seurakuntien toimintaan. Todellinen jäsenmäärä on yli 5000.
Voimassaoleva uskonnonvapauslaki sallii samanaikaisen jäsenyyden monessa uskontokunnassa. Käytännössä uskontokunnat itse eivät yleensä salli kaksoisjäsenyyksiä.
Evankelis-luterilainen kirkko sallii kaksoisjäsenyyden vain Anglikaanisen kirkon kanssa; anglikaaneja taas on vain noin sata. Ortodoksit ja Jehovan todistajat aivät salli kaksoisjäsenyyttä lainkaan. Vapaakirkko sallii jäsenyyden vain pienessä Missionskyrkan i Finland -uskontokunnassa.
Kaikkiaan voidaan arvioida hyvin pienellä joukolla olevan useampia jäsenyyksiä.
Uskonnottomilla on Suomessa kolme omaa järjestöään, suuruusjärjestyksessä Vapaa-ajattelijain liitto (alle 2000 jäsentä), Humanistiliitto (n. 200 jäsentä) ja Ateistiyhdistys (ei julkaise jäsentilastoa). Ainakin Vapaa-ajattelijain liitolla ja Humanistiliitolla on samoja jäseniä, ei tiedetä miten paljon.
Muodollisesti uskonnottomien yhteisöt ovat rekisteröityjä yhdistyksiä, eivätkä edes voi hakeutua uskonnollisiksi yhdyskunniksi. (Joskus em. liitot ovat valittaneet tilannetta, mm. varainsiirtoveroa eivät joudu maksamaan yhdyskunnat, mutta yhdistykset joutuvat.)
Uskonnoton katsomus suomalaisista on 10-20 prosentilla, riippuen hyvin voimakkaasti siitä, miten uskonnottomuus määritellään. Kyselytutkimusten perusteella suurehko osa evlut kirkon jäsenistä "uskoo johonkin korkeampaan voimaan" tai "uskoo Jumalaan, mutta eri tavalla kuin kirkko opettaa". Ateistiksi itsensä katsoi vuonna 2003 eräässä kyselyssä 12%.
Väestörekisterikeskuksen tilastossa uskontokuntiin kuulumattomien osuus on hieman suurempi kuin Tilastokeskuksen luvuissa. Syynä ovat vauvat, joita ei ole vielä liitetty mihinkään uskontokuntaan: Tilastokeskus laskee ne äidin uskontokunnan mukaan, VRK ei.
Selvästi suurin uskontokunta on tunnetusti Evankelis-luterilainen kirkko. Vähemmistökatsomuksia voitaisiin kymmenen kärki arvioida tällaiseksi, jos oletetaan ettei suuria muutoksia vuodenvaihteen 2007-2008 ole tapahtunut:
Tämäkään lista ei tietysti ole sen oikeampi kuin muutkaan listat. Esimerkiksi herännäisyydellä ('körttiläisyys') on noin 30000 kannattajaa, eli se olisi helluntailiikkeen jälkeen seuraava ryhmä, mikäli sen haluaisi laskea omana ryhmänään.
Teksti tarkistettu viimeksi 2.6.2010.
Anna palautetta