Rippisalaisuus on oikeus ja velvollisuus olla ilmoittamatta ripissä kuulemistaan rikoksista edes oikeudenkäynnissä. Rippisalaisuus koskee valtionkirkkojen pappeja, ei niiden muita työntekijöitä. Ilmeisesti rippisalaisuus ei koske muiden uskontokuntien pastoreita ja vastaavia. Rippisalaisuus on ehdoton, toisin kuin esimerkiksi toimittajan lähdesuoja ja lääkärin vaitiolovelvollisuus.
Tavallisen kansalaisen osalta rikoksesta kertominen jakautuu kolmeen osaan. Tehdystä rikoksesta ei ole minkäänlaista aktiivista ilmoitusvelvollisuutta, vaikka näin usein luullaankin. Suunnitteilla olevasta rikoksesta on osittainen ilmoitusvelvollisuus, mutta se koskee vain törkeimpiä rikoksia. Poliisille tai oikeudessa on pakko kysyttäessä kertoa tietonsa mistä tahansa rikoksesta.
Suomessa ei ole yleistä velvollisuutta ilmoittaa tietoon tullut tehty rikos omatoimisesti viranomaisille. Vaikka saisi selville toisen murhanneenkin jonkun, ei ole rikos olla ilmiantamatta tekijää. Eri asia on, jos aktiivisesti auttaa rikoksentekijää esimerkiksi hävittämällä todistusaineistoa.
Törkeimmistä rikoksista on etukäteinen ilmiantovelvollisuus. Jos tietää murhasuunnitelmasta, eikä kerro siitä viranomaisille tai suunnitellulle uhrille, syyllistyy itse törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämiseen, mikäli rikos tehdään tai sitä yritetään. Enimmäisrangaistus on puoli vuotta vankeutta. Velvollisuus ei kata monia isojakaan rikoksia, vaan esimerkiksi suunnitteilla olevaa törkeää varkautta ei tarvitse ilmiantaa.
Kaikista rikoksista on kysyttäessä kerrottava tietonsa poliisille tai oikeudenkäynnissä. Tämä koskee kaikkia rikoksia, mukaanlukien teoriassa esimerkiksi punaisia valoja päin kävely.
Rippisalaisuus on yksi poikkeus mainittuihin pääsääntöihin. Poikkeuksia on muitakin, esimerkiksi lapsiaan tai vanhempiaan vastaan ei tarvitse todistaa.
Evankelis-luterilainen kirkko:
Yksityisessä ripissä tai muuten sielunhoidossa papille uskottua asiaa ei saa ilmaista, eikä myöskään sitä henkilöä, joka papille on uskoutunut.
Kun pappia kuulustellaan todistajana, hän ei saa ilmaista sitä, mitä yksityisessä ripissä tai sielunhoidossa on hänelle uskottu.
Jos joku yksityisessä ripissä tai sielunhoidossa ilmaisee yleisen lain mukaan ilmiannettavan rikoksen olevan hankkeissa, papin on kehotettava häntä ilmoittamaan asiasta viranomaisille tai sille, jota vaara uhkaa. Jollei hän suostu siihen, papin on kerrottava hyvissä ajoin ja varovasti asiasta viranomaisille, kuitenkin niin, ettei asianomainen suoraan tai välillisesti tule siitä ilmi.
- -
Mitä papin velvollisuudesta olla ilmaisematta rippisalaisuutta - - on - - säädetty, koskee myös lehtoria.
Kirkkolaki, II osa, 5. luku, 2 § ja 6. luku 12 §
Ortodoksinen kirkko:
Pappi ei saa todistajana eikä muuten ilmaista, mitä hänelle on synnintunnustuksessa tai muuten sielunhoidossa uskottu, eikä henkilöä, joka on hänelle siinä uskoutunut.
Jos joku synnintunnustuksessa tai muuten sielunhoidossa ilmaisee yleisen lain mukaan ilmi annettavan rikoksen olevan hankkeessa, papin on kehotettava häntä ilmoittamaan asiasta viranomaisille tai sille, jota vaara uhkaa. Jollei hän suostu siihen, papin on annettava asiasta viranomaisille tietoa sen verran kuin on mahdollista asianomaisen suoraan tai välillisesti tulematta ilmi.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään papista, koskee myös piispaa ja soveltuvin osin diakonia.
Laki ortodoksisesta kirkosta (10.11.2006/985), 11. luku, 110 §
Rippisalaisuus koskee vain rippiä ja sielunhoitoa. Muissa tapauksissa papillakin on velvollisuus ilmiantaa tekeillä oleva törkeä rikos ja todistaa oikeudessa.
Poikkeus velvollisuuteen kertoa tietonsa oikeudenkäynnissä on toimittajan lähdesuoja. Tämän ansiosta toimittaja voi tehdä juttuja esimerkiksi pikkurikoksia tekevästä ryhmästä, eikä hänen silloin saamiaan tietoja tarvitse kertoa edes oikeudessa. Lähdesuoja on rajoitettu: jos kyseessä on rikos, josta voisi seurata ainakin kuusi vuotta vankeutta, toimittajan on kerrottava tietonsa.
Lähdesuoja antaa toimittajalle oikeuden olla todistamatta, ei velvollisuutta. Jos toimittaja kertoo oikeudessa tietoja joita hänen ei tarvitsisi kertoa, hän ei tee mitään rikosta.
Lääkärillä on papin rippisalaisuuden tapaan velvollisuus - ei siis pelkästään oikeus - olla todistamatta rikosasiassa siitä, mitä on saanut työnsä vuoksi selville. Tässäkään ei kyseessä ole rajoitukseton oikeus. Raja on sama kuusi vuotta, jos rikoksen enimmäisrangaistus on vähintään se, tulee lääkärinkin todistaa.
Säädös asiasta löytyy oikeudenkäymiskaaresta:
Todistaa ei saa - -
lääkäri, apteekkari tai kätilö tahi heidän apulaisensa siitä, mitä he asemansa perusteella ovat saaneet tietää ja mitä asian laadun vuoksi on salassa pidettävä - -
Papin vaitiolovelvollisuudesta on erikseen säädetty.
Edellä 1 momentin 3 ja 4 kohdassa olevien säännösten estämättä voidaan muu niissä tarkoitettu henkilö paitsi syytetyn oikeudenkäyntiavustaja velvoittaa todistamaan asiassa, jossa virallinen syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, mistä saattaa seurata vankeutta kuusi vuotta tai ankarampi rangaistus, taikka sanotunlaisen rikoksen yrityksestä tai osallisuudesta siihen.
Oikeudenkäymiskaari 1.1.1734/4, 17. luku, 23 §
Esitutkintalain mukaan myöskään poliisille ei tarvitse rikostutkinnassa kertoa sellaista, josta ei oikeudessa olisi velvollinen todistamaan.
Merkittävä kiistanaihe keväällä 2010 oli rippisalaisuuden suhde lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Lastensuojelulaki ei ole asiassa ristiriitainen:
1) Sosiaali- ja terveydenhuollon;
2) opetustoimen;
- -
9) seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnanpalveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt - - ovat velvollisia salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoittamaan kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä.
Myös muu kuin 1 momentissa tarkoitettu henkilö voi tehdä tällaisen ilmoituksen häntä mahdollisesti koskevien salassapitosäännösten estämättä.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, on voimassa, mitä rippiin tai muuhun sielunhoitoon liittyvästä salassapitovelvollisuudesta erikseen säädetään tai määrätään.
Lastensuojelulaki (13.4.2007/417), 5. luku, 25 §
Tämä tarkoittaa, että jokaisella - valtionkirkkojen pappeja lukuunottamatta - on lupa kertoa esimerkiksi epäilystä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, vaikka jokin muu laki säätäisi vaitiolovelvollisuudesta. Monilla viranomaisilla se on velvollisuus. Myös uskontokuntien työntekijöillä on velvollisuus. Yhdistyksillä vastaavaa velvollisuutta ei ole.
Rippisalaisuuden rikkomisesta ei ole nimenomaista erityissäädöstä. Valtionkirkkojen papit ovat virkamiehiä ja heihin rinnastuvia työntekijöitä, joita koskee rikoslain luku virkarikoksista:
Jos virkamies tahallaan palvelussuhteensa aikana tai sen päätyttyä oikeudettomasti
1) paljastaa sellaisen asiakirjan tai tiedon, joka - - lain mukaan on salassa pidettävä tai jota ei lain mukaan saa ilmaista, taikka
2) käyttää omaksi tai toisen hyödyksi taikka toisen vahingoksi 1 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa tai tietoa,
hänet on tuomittava, jollei teosta muualla säädetä ankarampaa rangaistusta, virkasalaisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
Rikoslaki 19.12.1889/39, 40. luku, 5 §
Oikeudenkäymiskaaressa säädetään ainostaan "Papin vaitiolovelvollisuudesta on erikseen säädetty." Lastensuojelulakia edeltävä hallituksen esitys toteaa: "Pykälän 3 momentin mukaan sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään, on voimassa mitä rippiin tai muuhun sielunhoitoon liittyvästä salassapitovelvollisuudesta erikseen säädetään tai määrätään. - - Muillakin uskonnollisilla yhdyskunnilla kuin evankelis-luterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkkokunnalla voi olla rippiä tai muuta sielunhoitoa koskevia omia määräyksiä."
Muillakin uskontokunnilla voi olla vastaavia ripittäytymiskäytäntöjä. Esimerkiksi Suomen Vapaakirkon yhdyskuntajärjestys sisältää määräyksen rippisalaisuudesta. Mitään laillista pätevyyttä näillä rippisalaisuuksilla ei ilmeisesti ole. Käytännössä asiaa ei tiettävästi ole käsitelty oikeudessa. Asianajajaliitto on vuonna 2008 laatinut aloitteen oikeudenkäymiskaaren todistamista koskevasta osasta, ja toteaa siinä
Papin todistamiskiellosta on säädetty kirkkolaissa ja ortodoksisesta kirkkokunnasta annetussa laissa. Nyky-yhteiskunnassa ei kuitenkaan ole perustetta asettaa eri uskontokuntia erilaiseen asemaan, vaan myös katolisilla, juutalaisilla, muslimeilla jne. lienee oikeus ripittäytymiseen ilman pelkoa ripin käyttämisestä todisteena häntä vastaan.
Oletettavasti asianajaliitto tietää mikä on lain oikea tulkinta.
On tietysti myös erittäin epätodennäköistä, että poliisi lähtisi selvittämään rikosta kysymällä lähiseudun uskontokuntien papistolta asiasta.
Teksti tarkistettu viimeksi 21.6.2010.
Anna palautetta