Mainos: Allekirjoita kansalaisaloite. (Lisätietoja.)

Lähteet ja huomautukset: Rikosasian käsittelyn kulku

[1] Esimerkiksi työntekijän erottaminen ilman riittävää syytä on lainvastaista, mutta ei rikos - siitä voidaan määrätä työnantajan maksettavaksi suuriakin korvauksia, mutta ei rangaistusta.

[2] KHO 2004:99

[3] "Yleinen tuomioistuin" käsittelee kaikki ne oikeusjutut, joita ei ole määrätty jonkin muun tuomioistuimen käsiteltäväksi. Yleisten ja hallintotuomioistuinten lisäksi on muutama erityistuomioistuin, mm. vakuutusoikeus ja markkinaoikeus.

[4] Esitutkintalaki 30.4.1987/449, 2 §.

[5] Esitutkintalaki 30.4.1987/449, 4 § 3. momentti.

[6] Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 11.7.1997/689, 6 §

[7] Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 11.7.1997/689, 8 §

[8] Valtakunnansyyttäjänviraston vuosikertomuksen mukaan esimerkiksi 2012 muutospyyntöjä ratkaistiin 295, joista vain 5 johti syytemääräykseen.

[9] Toisaalta sovinto varkaan ja uhrin välillä voi kyllä vaikuttaa rangaistukseen. HE 22/2004 selittää "Esimerkiksi varkaus luetaan virallisen syytteen alaisiin ja näpistys asianomistajarikoksiin. Raja varkauden ja näpistyksen välillä on kuitenkin kaikkea muuta kuin tarkkarajainen. Erityisesti tämänkaltaisissa tapauksissa, siis rikoksissa, jotka ovat "lähes" asianomistajarikoksia, on luontevaa antaa arvoa myös asianomistajan käsityksille päätettäessä rangaistuksen tuomitsemisesta."

[10] Jako ei ole aivan täsmällinen, mutta vähäiset poikkeukset eivät ole olennaisia uskonnonvapauden kannalta. Esimerkiksi kunnianloukkaus on asianomistajarikos, mutta valtakunnansyyttäjä voi erikoistapauksessa nostaa syytteen ilman asianomistajan pyyntöä.

[11] Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 11.7.1997/689, 14 §

[12] Valtakunnansyyttäjänviraston ohje VKS:2004:1

[13] KKO toki voi ottaa kantaa todisteiden riittävyyteen, ja on niin tehnytkin esimerkiksi ratkaisussa KKO:2006:78. Tavanomaista se ei kuitenkaan ole.

[14] Esimerkki ei ole keksitty, vaan KKO on todellisuudessakin erotellut tappoa ja murhaa useassa ratkaisussa. Ks. esim. KKO:2004:57 ja KKO:2004:80.

[15] Oikeudenkäymiskaari 1.1.1734/4, 30. luvun 3 § alkaa "Valituslupa voidaan myöntää ainoastaan, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman oikeuden ratkaistavaksi - -", joskin samassa pykälässä mainitaan myös "muu painava syy". KKO:n tehtäviä selostaa myös esim. HE 9/2005.

[16] HE 1/1998: "Armahduksessa ei ole varsinaisesti kysymys lainkäytöstä, vaan muilla kuin oikeudellisilla perusteilla tapahtuvasta jälkikäteisestä rangaistuksen suorittamisesta vapauttamisesta tai rangaistuksen lieventämisestä."

[17] Tuomion purku tässä yhteydessä perustuu oikeudenkäymiskaaren 31. luvun 8 § 4. kohtaan "Lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa: - - jos tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen." Nimenomainen maininta tästä on ainakin HE 9/2005:ssa ("Useissa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimuksen) osapuolina olevissa valtioissa on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen langettava ratkaisu säädetty nimenomaiseksi perusteeksi asian ottamiselle uuteen käsittelyyn. Suomessa ei ole tällaista erityissäännöstä vaan näiltä osin sovellettaviksi ovat tulleet kantelua tai tuomion purkua koskevat oikeudenkäymiskaaren 31 luvun yleiset säännökset.") Esimerkki tällaisesta purusta on Mild and Virtanen-tapauksen jälkeen annettu ratkaisu KKO:2007:36. Tapauksessa ei kuitenkaan ole kysymys rikoslain ja ihmisoikeussopimuksen ristiriidasta, vaan EIT katsoi, ettei oikeudenkäynti ollut oikeudenmukainen. KKO oli aiemmin hylännyt valitusluvan jutussa, mutta nyt EIT:n ratkaisun jälkeen palautti jutun hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

[18] Oikeudenkäymiskaari 1.1.1734/4, 30 a luku, 1 §.

[19] KKO:2008:93

[20] KKO:2010:74