Esimerkiksi uskontokunnan tallentaminen asiakasrekisteriin voi olla rikos, vaikkei tietoa käytettäisi mihinkään. Uskonto tai vakaumus on arkaluontoinen tieto, jota koskevat normaalia tiukemmat määräykset. Tieto uskontokuntien jäsenyydestä on väestötieto, joka tallennetaan väestötietojärjestelmään. Virkamiehillä on yleensä vaitiolovelvollisuus selville saamistaan vakaumusta koskevista tiedoista.
Henkilötietojen käsittelyä säädellään lailla ja tietojen tallentaminen voi olla rikos sinänsä. Jos kenkäkauppias tallentaa asiakkaiden uskonnon ilman näiden lupaa asiakasrekisteriinsä, hän tekee rikoksen. Rikos tapahtuu vaikkei tarkoitus olisikaan esimerkiksi antaa adventisteille huonompia tarjouksia kuin baptisteille.
Henkilötietolain tärkeimpiä käsitteitä ovat asiallisuusvaatimus, yhteysvaatimus, suostumus ja arkaluontoinen tieto. Joko yhteysvaatimus tai suostumus vaaditaan, jotta henkilötietoja saa käsitellä; arkaluontoisten tietojen osalta vaaditaan aina suostumus. Asiallisuusvaatimuksen pitää toteutua aina.
Asiallisuusvaatimus on varsin löyhä: lain mukaan "Henkilötietojen käsittelyn tulee olla asiallisesti perusteltua rekisterinpitäjän toiminnan kannalta." Vaatimuksen täyttää vaikkapa markkinointitutkimus, jonka aikana tallennetaan laajasti johonkin kyselyyn osallistuneiden tietoja. Toisaalta vaatimus on ehdoton, edes rekisteröitävän oma lupa ei anna oikeutta poiketa siitä. Esimerkiksi optikkoliike ei saa tallentaa asiakkaan kengännumeroa.
Yhteysvaatimus täyttyy, kun kyse on esimerkiksi kaupan asiakasrekisteristä tai yhdistyksen jäsenrekisteristä. Tällöin ei tarvita lupaa tietojen tallentamiseen. Kenkäkauppa saa siis tallentaa asiakkaidensa kengännumerot. (Sen sijaan asiakas voi vaatia tietonsa poistettavaksi.)
Arkaluontoiset tiedot ovat kuitenkin poikkeus, joiden tallentamiseen tarvitaan aina lupa. Arkaluontoinen tieto on mm. uskonto tai vakaumus. Vaikka kenkäkaupan asiakasrekisterissä yhteysvaatimus vakaumukseen täyttyisi - esimerkiksi hindu ei halua lehmännahkaisia kenkiä eikä vegaani mitään nahkakenkiä - saa nämä tiedot tallentaa vain, jos asiakas antaa erikseen luvan. Käytännössä yhteysvaatimus tässä esimerkeissä tosin on vähintään kyseenalainen, koska riittäisi tallentaa vain tieto siitä millaisia kenkiä asiakas ei halua ilman syytä siihen miksei halua.
Suostumuksen on oltava aidosti vapaaehtoinen. Työntekijälle sanottu "Annatko luvan rekisteröidä uskontosi, vai haluatko potkut?" ei siis kelpaa luvan pyytämistavaksi. Käytännössä luvaksi riittää usein esimerkiksi markkinointitutkimuksessa oleva maininta siitä, että tiedot rekisteröidään.
Henkilörekistereihin liittyy muitakin asioita, mm. kaikista rekistereistä on oltava käyttötarkoituksen kertova rekisteriseloste. Yleistä tietoa henkilörekistereistä antaa mm. Jukka Korpelan kirjoitus Henkilörekistereistä lain kannalta. Paljon tietoa on myös Tietosuojavaltuutetun sivustolla. Henkilötietolaki on itsessäänkin kohtuullisen helppolukuinen.
Rangaistuksena virheellisestä henkilötietojen käsittelystä voi olla sakkoja tai vankeutta. Sakkoja saa esimerkiksi jos rekisteriseloste puuttuu, rikosnimikkeen ollessa tällöin henkilötietolain 48 §:n mukainen henkilörekisteririkkomus. Vahingonkorvauskin on mahdollinen joissakin tilanteissa.
Vankeusrangaistus edellyttää että rekisterinpitäjän virheestä on aiheutunut selvää haittaa nimetylle henkilölle. Säädös löytyy rikoslaista:
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta käsittelee henkilötietoja vastoin henkilötietolain käyttötarkoitussidonnaisuutta, käsittelyn yleisiä edellytyksiä, henkilötietojen tarpeellisuutta tai virheettömyyttä, arkaluonteisia tietoja, henkilötunnusta tai henkilötietojen käsittelyä erityisiä tarkoituksia varten koskevia säännöksiä taikka rikkoo henkilötietojen käsittelyä koskevia erityissäännöksiä, ja siten loukkaa rekisteröidyn yksityisyyden suojaa tai aiheuttaa hänelle muuta vahinkoa tai olennaista haittaa, on tuomittava henkilörekisteririkoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Rikoslaki, 38. luku, 9 §
"Arkaluontoiset tiedot" tarkoittaa lain yhteydessä lueteltua listaa joistakin asioista, ei sitä mikä henkilön itsensä mielestä on arkaluontoista. Arkaluontoisena tietona pidetään mm. "henkilötietoja, jotka kuvaavat tai on tarkoitettu kuvaamaan - - henkilön yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta". Laki selvittää käyttöä kiemuraisesti, ensin pykälässä 11 "Arkaluonteisten henkilötietojen käsittely on kielletty", mutta sitten seuraavassa pykälässä "Mitä 11 §:ssä säädetään, ei estä: - - tietojen käsittelyä, johon rekisteröity on antanut nimenomaisen suostumuksensa".
Vakaumus on varminta tulkita melko laajasti. Jonkin uskonnon tunnustamisen tai uskontokunnan jäsenyyden lisäksi siihen kuuluu esimerkiksi ateistijärjestön jäsenyys ja veganismi, pasifismi tai muu sellainen vakaumus.
Suurin suomalainen henkilötietorekisteri on väestötietojärjestelmä, jossa on jokaisesta kansalaisesta perustiedot kuten nimi ja osoite. Rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluminen on väestötieto, muuhun yhdistykseen kuuluminen ei. Tästä seuraa esimerkiksi että Jehovan todistajien (muodollisesti uskonnollinen yhdyskunta) tarkka jäsenmäärä on aina selvitettävissä, helluntailiikkeen (muodollisesti pääosin yhdistyksiä) ei.
Väestötietojärjestelmästä ei anneta tietoja uskontokunnasta. Esimerkiksi suoramarkkinointiin voi ostaa osoitetietoja iän tai sukupuolen perusteella valikoituna, mutta ei uskontokunnan perusteella poimittuna.
Väestötietolain 7 §:n mukaan "Jos väestötietojärjestelmän tiedot ovat muuttuneet, aikaisempien tietojen säilyminen ja käytettävyys on varmistettava tiedot erikseen arkistoimalla tai tietotekniikan mahdollistamalla muulla tavalla." Pykälä tarkoittaa käytännössä, että väestötietojärjestelmässä ovat mm. kaikki uskonnollisen aseman muutokset.
Voi hyvin kysyä onko tämä tarpeen. Normaali yhdistyshän ei saa automaattisesti selville, onko uusi jäsen ollut joskus aiemmin jäsenenä.
Väestörekisterinpito oli 1700-luvulta vuoteen 1917 pelkästään uskontokuntien hoitama tehtävä. Tästä oli peräisin se, että väestötietojärjestelmään tallennettiin tieto "kirkollisista toimituksista". Käytännössä nämä tiedot olivat evankelis-luterilaisten osalta kaste, konfirmaatio ja rippikoulu, Ortodoksisen kirkkokunnan jäsenillä vain kaste.
Koska tiedot arkistoidaan, säilyi esimerkiksi tieto konfirmaatiosta vaikka henkilö myöhemmin eroaisi evankelis-luterilaisesta kirkosta.
Laki muuttui 1.5.2005. Nykyään väestötietojärjestelmä ei suoranaisesti sisällä uskontokuntien käyttämiä tietoja, mutta väestörekisterikeskus tarjoaa liittymää jolla uskontokunnat voivat ylläpitää omien jäsentensä tietoja. Alkuaan 1999 väestörekisterin siirtyessä valtiolle määrättiin viiden vuoden siirtymäaika, jonka kuluessa piti selvittää miten valtionkirkot tallentavat omat toimitustietonsa. Aikaa jatkettiin 2004 vajaalla vuodella.
Koska uskontokunta on väestötieto, tulee rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan ilmoittaa liittyneet, eronneet ja erotetut jäsenensä väestötietojärjestelmään. Uskonnonvapauslain 30 §:n mukaan tämän tekemättä jättämisestä voidaan tuomita sakkoihin.
Muutoin uskontokuntien jäsenrekisteri ei juuri poikkea muiden yhdistysten vastaavista. Siitäkin on laadittava rekisteriseloste, tiedoilla pitää olla asiallinen merkitys uskontokunnan toimintaan (eli kengännumeroa ei saa tallentaa ihan vain huvin vuoksi), jokaisella on oikeus tarkastaa omat tietonsa ja niin edelleen. Poikkeuksena yhdistyksiin saa uskontokuntien rekisteriin tallentaa tiedot myös jäsenen puolisosta ja lapsista. Asiaa säätelee Laki uskontokuntien jäsenrekistereistä.
Mikään laki ei yleisesti kiellä kertomasta toisen vakaumuksesta. Saat kertoa naapurillesi, että enosi on kääntynyt shiiamuslimiksi.
Sen sijaan virkamiehiä pääsääntöisesti laki kieltää kertomasta toisen vakaumuksesta, jonka ovat virassaan saaneet selville. Asiaa säätelee yleinen laki:
Salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä: - -
- - asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön poliittisesta vakaumuksesta tai tietoja henkilön yksityiselämän piirissä esittämistä mielipiteistä taikka tietoja henkilön elintavoista, osallistumisesta yhdistystoimintaan tai vapaa-ajan harrastuksista, perhe-elämästä tai muista niihin verrattavista henkilökohtaisista oloista
Säädös on sikäli erikoinen, ettei vakaumusta mainita erikseen, vaan se on osa "yksityiselämän piirissä esitetyistä mielipiteistä".
Lakia edeltänyt hallituksen esitys täsmentää, että tietoja ei saa kertoa silloinkaan, kun niitä ei ole kirjattu asiakirjaan: "Vaitiolovelvollisuus - - merkitsee kieltoa ilmaista tieto siitä riippumatta, onko tieto talletettu vai ei. Vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluva tieto voi olla peräisin asiakirjoista tai saatu esimerkiksi suullisesti."
Monissa käytännön tilanteissa myös jokin erityislaki kieltää kertomisen. Esimerkiksi lääkäri ei saa kertoa sivullisille potilaansa vakaumusta jos tämä kertoo olevansa Jehovan todistaja ja siksi kieltäytyvänsä verensiirrosta:
Terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa sivulliselle luvatta ilmaista yksityisen tai perheen salaisuutta, josta hän asemansa tai tehtävänsä perusteella on saanut tiedon. Salassapitovelvollisuus säilyy ammatinharjoittamisen päättymisen jälkeen.
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28.6.1994/559, 17 §
Edelläoleva laki koskee kaikkia lääkäreitä, niin kunnan työntekijöitä kuin yksityisten lääkäriasemien lääkäreitä.
Rangaistussäädös löytyy tässäkin rikoslaista:
Joka laissa tai asetuksessa säädetyn taikka viranomaisen lain nojalla erikseen määräämän salassapitovelvollisuuden vastaisesti
1. paljastaa salassa pidettävän seikan, josta hän on asemassaan, toimessaan tai tehtävää suorittaessaan saanut tiedon, taikka
2. käyttää tällaista salaisuutta omaksi tai toisen hyödyksi,
on tuomittava, jollei teko ole rangaistava 40 luvun 5 §:n mukaan, salassapitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.Rikoslaki, 38. luku, 1 §
Teksti tarkistettu viimeksi 10.5.2010.
Anna palautetta